tiistai 16. syyskuuta 2014

Iloinen arki


Hyvä päivä alkaa onnistuneesta aamusta. Minulla tänään piikityksellä. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa akupunktiossa ja se oli paras tekoni pitkiin aikoihin. Olen kärsinyt erityisen kireistä hartia- ja selkälihaksista jo monta kuukautta. Apua olen hakenut hierojalta, hermoratahierojalta, fysioterapeutilta ja lääkäriltä. Hieronta auttaa hetkellisesti. Toisinaan. Hermoratahieronnasta oli apua, mutta viiden kerran sarjahoitona tulee melko tyyriiksi. Fysioterapia on sitten sitä itse ongelman hoitoa ja kiitos seisoo vasta pitkäjänteisen harjoittelun takana, mutta tämän päiväinen akupunktio toi avun heti luokseni. Olo oli mieletön. En muistanutkaan miltä tuntuu kun hartiat lepää rentoina pään alla, eikä jäykistyneinä korvien vierellä.

Neulakammoisena jännitin hieman toimenpidettä, mutta olin valmis tekemään mitä tahansa saadakseni kivut kuriin. Sain Palokan Fysioterapiassa äärimmäisen ammattitaitoista ja ystävällistä palvelua, aivan kuten anoppini oli kehunut. Ensimmäiset neulat tuntuivat hieman ikäviltä ihon läpi mennessään, mutta lopuista osasin jopa nauttia. Kipu hävisi heti kun neula oli paikallaan. Makasin puoli tuntia neuloitettuna. Pelkäsin ajan tuntuvan loputtomalta, mutta kun kaksikymmentäviisi minuuttia oli kulunut, olin aivan varma että aikaa olisi mennyt vasta viisi minuuttia. Keho saavutti miltein täydellisen rentoutumisen. Välillä piti hieman liikutella sormiakin todisteeksi itselle, että todella olin siinä. 

Hoidon päätteeksi Mari teippasi vielä niskani, jotta oppisin pään oikean asennon. Siitä oli oikeasti iso apu. Olen koko päivän kiinnittänyt erityishuomiota niskan asentoon, enkä ole tuntenut mitään kipuja koko päivänä. Ensi maanantaina käyn taas piikiteltävänä, ja sen jälkeen alamme kiinnittämään enemmän huomiota niskalihasten ja sahalihaksen vahvistamiseen.  Olen aivan intona. Vihdoin löysin avun epätoivon partaalle johtaneeseen kipuiluun. En millään malttaisi odottaa seuraavaan kertaan. Suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan Akupunktiota, mikäli kärsit kireistä lihaksista!




Olin niin energinen hoidon jälkeen, että ryntäsin lenkkipolulle juoksurattaiden kanssa kotiin päästyäni. Tämä oli iso ero hieronnan jälkeiseen oloon, sillä sen jälkeen olen aina kipeä, uupunut ja päätä koskee. Akupunktiosta ei tule samanlaista lihasarkuutta, päänsärkyä eikä uupunutta oloa. Juoksin rantatiellä ja nautiskelin aurinkoisesta säästä. Nea istuskeli kyydissä lauleskellen, kunnes nukahti juuri ennen kotiovea. Jätin Nean nukkumaan rattaisiin ja aloin valmistaa kalakeittoa. Elämäni ensimmäinen kattilallinen lohikeittoa onnistui hyvin, ja maistui niin pikkuiselle kun isommallekin. 


Mutta päivä sen kun parani. Suihkunraikkaana, energisenä ja iloisena suuntasimme Nean kanssa iltateelle Evelinalle. Tarkoitushan oli jo toistamiseen pitää pienoista kuvauskoulua toisillemme, mutta kuinka ollakaan aika kului kun siivillä ja vasta kuulumiset kerettiin vaihtaa kun piti jo lähteä. Eilen kokeilimme samaa Melinalla, mutta ei. Ei se vaan onnistu. Kun saman katon alle laitetaan viisi blogiäitiä lapsineen ja herkulliset kattaukset, niin eihän siitä voi muuta syntyä kuin tyttöjen lörpöttelyilta. Eihän?

Lähdin Evelinalta erityisen tyytyväisenä tänään. Tämä johtui muustakin kuin hänen herkullisista leipomuksista ja silmiä hivelevästä kodista. Olin onnellinen siitä, että olen vihdoin saanut sen iltateeporukan, joiden kanssa on aina yhtä mukava tavata. Olemme hyvin saman henkisiä, mikä yllättää edelleenkin joka kerta. Välillä tosin huvittaa miten samanlainen maku voi olla niin sisustuksessa kun lasten pukeutumisessa. Toisaalta, ehkä juuri se on syy miksi me ajauduimme yhteen. Kiitos Evelina, Melina, Paula ja Essi, että jaatte näitä ihania hetkiä kanssani!






Nyt saan viettää vielä loppu illan oman kullan kainalossa, mikä kruunaa täydellisen päivän täydellisellä tavalla. Tämä on sitä elämää parhaimmillaan - arjen pieniä iloja!

Mites teidän viikko on lähtenyt käyntiin? Nautitteko aurinkoisista syyspäivistä raittiissa ulkoilmassa vai vilttien alla kotosalla?

maanantai 15. syyskuuta 2014

Takkutukka

Aamulla meidän vuoteeseen kömpi taas eräs takkutukka. Se tyttö hymyili leveästi ja ilmoitti kovaäänisesti "TÄÄLLÄ MINÄ OLEN!". Sitten se sukelsi peittoni alle ja painoin pyöreän poskensa vaste minun poskeani. Tuo pieni tyttö on maailman rakkain ja suloisin, mutta sen tukkaa ei saa kammata. Siihen ei saa koskea, eikä sitä aikanaan saa letittää. Tämän takkutukan äiti oli jo perjantaina päättänyt, että untuvikko saa uuden ilmeen, kunhan kampaajan penkkiin keretään. Viikonloppu vierähti, eikä sunnuntaina neljän aikaan enää yksikään kampaaja ollut työssään. Niinpä tänä aamuna äiti nosti kytkintä varhain ja ajoi Prisman parturiin, sinne minne äkeimpää pääsi.




Pikkuinen pörröpää istahti penkkiin ja suit sait sukkelaa oli ilme aivan uusi. Nyt ei tarvitse tämän äidin enää juosta takkuja selvittämässä. Nyt myös tämä äiti tietää miksi omissa taaperokuvissaan hymyili sen polkkatukan kanssa joka ikinen kerta, eikä muuten syyllistä enää omaa äitiään hiustensa leikkaamisesta.


Eikö ole aika suloinen muutos? 
Minusta Nea on nyt taas paljon isomman tytön näköinen. 

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Naapuripuun omenoista


Olen jo niin monta kertaa viimeisten viikkojen aikana hehkuttanut syksyn ihanuutta, etten kehtaa enää mainita sanallakaan olevani syksyn rakastaja. Tein sen taas. Mehukkaisiin valkeakuulaisiin on kuitenkin palattava, sillä joku jo kyselikin mitä aion tehdä saamistani omenoista. Nyt voin ylpeänä kertoa, että tein elämäni ensimmäistä kertaa omenasosetta ja vieraat pääsivät maistelemaan syksyä kuuman piirakan muodossa.

Omenasoseen tekeminen ei ollut läheskään niin vaikeaa kun luulin. Lisäsin suureen kattilaan 3 dl vettä ja laitoin sen kiehumaan. Samaan aikaan lohkoin 3 litraa omenoita ja heitin kiehuvan veden joukkoon. Etsin kaappista kaikkien purnukoiden ja pakettien takaa vielä yhden kanelitangon. Kiehuttelin omenoita keskilämmöllä, niin kauan että omenat pehmenivät. Lopuksi poistin kanelitangon ja soseutin sauvasekoittimella. Soseeseen voi toki lisätä myös sokeria, mutta minä jätin sen kokonaan pois. Koti täyttyi lapsuuden tuoksuista. Muistan elävästi kuinka mummoni seisoi lieden edellä keitellen omenasosetta ja menusti maailman parasta omenamehua oman pihansa omenoista.

Mitä sinä olet tehnyt syksyn antimista?



Omenapiirakka on muuten varmasti yksi herkullisimmista asioista vaniljajäätelön kanssa mitä tiedän. Höyryävä piirakka on myös helppo ja nopea valmistaa pienemmälläkin varoitusajalla vieraiden makunystyröiden hellijäksi. Viime tiistaina minulle meinasi iskeä pienoinen paniikki, kun tiesin saavani vieraita illalla, mutta muistin etten kerkeäisi kauppaan. Toisaalta myös meidän perheen yritys siirtyä terveellisempään ruokavalioon vei halut ostaa suurta määrää sokeritarjottavaa, joista vieraat söisivät ujosti vain pienen osan ja loppu jäisivät kuitenkin meidän kiusaksi kaappeihin. Katseeni siirtyi omenoihin ja samassa lamppu syttyi. Tietenkin teen kuuman omenapiirakan ja soitan mieheni tuomaan vaniljajädeä töistä tullessaan. Maistuu kaikille ja sopii syysiltaan täydellisesti!


Tämä paineen alle joutuminen tarjosi myös oivan oppimahdollisuuden. Kurkkaa aina ensin kaappeihin, ennen kuin ostat kaupasta mitään. Jep, minun tulee erittäin usein mietittyä etukäteen mitä haluan tarjota vieraille ja teen ostokset sen mukaisesti. Sen sijaan aion jatkossa tarkastella mitä saisin valmistettua kaapeissa olevista raaka-aineista. Näin säästän aikaa, rahaa ja vaivaa. Sopii myös hävikkiviikon teemaan, jota vietettiin tällä viikolla!

Jos haluat tarjoilla vieraillesi piirakan kuumana ja hurmata vieraasi kotoisalla tuoksulla, niin laita piirakka uuniin noin 20 minuuttia ennen vieraiden tuloa. Piirakan valmistukseen menee yhteensä aikaa noin tunti. 

Tällä ohjeella minä tein omenapiirakkani. Se oli takuuvarma ja herkullinen. 

Omenapiirakka

200g voita
1,5 dl tummaasokeria / valkoistasokeria
3 dl jauhoja
1 muna
0,75 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl aitoa vaniljaa
3 omenaa

Päälle Cayloninkanelia ja täysruokosokeria (Intiaanisokeria).

Huom! Kaneleissa on eroja. Cayloninkaneli sisältää vain vähän kumariinia verrattuna kaupoissa myytävään kassiakaneliin. Kumariini on maksalle haitallista ja, jo teelusikka kassiakanelia päivässä on maksimimäärä minun kokoiselle ihmiselle. Minä vaihdoin kanelini vuosia sitten, kun kuulin näistä kumariinin haittavaikutuksista. Kaneli on kuitenkin hyvää ja parhaimmillaan terveystuote. Se sisältää runsaasti antioksidantteja, folaattia, betaiinia, K-vitamiinia sekä kivennäisaineita. Tarkistappa kanelisi jo tänään!

Sitten valmistusohjeisiin:

Sekoita sulavoi sokerin kanssa. Sekoita jauhot sekaan pienissä osissa. Ota desi taikinaa sivuun myöhempää käyttöä varten. Lisää muna, maito, leivinjauhe ja vanilja. Sekoita käsin taikina tasaiseksi ja lisää voideltuun vuokaan. Taikina on valuvaa, joten älä säikähdä. Lisää omenat taikinan päälle ja ripottele sokeri, kaneli ja sivuun laitettu taikina. Paista piirakkaa uunissa noin 30 minuuttia 200 asteessa.

Aijai, ihan vesi rerahti kielelle. Taidan heti leipoa luomupiirakan perheelleni vietäväksi. Minä saan siitä ilosta huumaavan tuoksun kotiin, joka sopii sunnuntaipäivään paremmin kuin hyvin!







perjantai 12. syyskuuta 2014

Muutto edessä

Toivottavasti olette yhtä innoissanne kanssani tästä uutisesta, jonka tulen nyt kertomaan. Jännittää, enkä oikein tiedä mistä aloittaisin. Hyppäsin kolmisen vuotta sitten ihmeelliseen blogimaailmaan. Kirjoitin yhteistä blogia siskoni kanssa, mutta lopulta päädyin perustamaan oman. Harrastus veti heti mukaansa ja omat vaatimukset kasvoi päivä päivältä. Pikkuhiljaa aloin saada lukijoita, pääsin mukaan Blogirinkiin ja sain yhä enemmän yhteistyöehdotuksia yrityksiltä. Bloggaaminen muutti luonnettaan.


Yllätyin lukijoiden sähköposteista ja kirjeistä, jotka kertoivat minun tuoneen iloa, toivoa ja inspiraatioita heidän päiväänsä. Koin bloggaamisen yhä tärkeämmäksi. Järjestin kysynnän vuoksi ryhmän kotiäideille Keski-Suomeen. Huhut kertovat että kauttani syntyi ryhmä myös Vaasaan ja Ouluun. Keski-Suomessa tapaamiset tuovat edelleen iloa äitien ja lasten arkeen. Toivottavasti muissakin kaupungeissa.


Kyllästyin blogikollegani kanssa nettikiusaamiseen, jonka seurauksena syntyi #jätäjälki -kampanja. Saimme mukaan mahtavan joukon bloggaajia ja tueksemme erinäisiä järjestöjä. Ainakin herätimme hetkellistä keskustelua nettikiusaamista vastaan positiivisella otteella.

Olen todella kiitollinen myös siitä, että sain alusta saakka olla mukana mahvassa Blogiringin tiimissä. Sillä matkalla koin upeita hetkiä, pääsin mukaan hauskoihin kampanjoihin ja kasvoin bloggaajana koulutuksissa. Suurkiitos teille kaikille! 

Nyt olen tullut taas uuteen risteykseen. Suurella innolla ja vähintään yhtä suurella jännityksellä ilmoitan teille nyt blogimuutostani. Muutaman viikon kuluttua blogini muuttaa Indiedayssille. Lokakuusta alkaen löydätte suoraan blogiini osoitteella hetkia.indiedays.com. Toivon että jaatte uuden matkan kanssani, ettekä katoa mihinkään. Helpoin tapa pysyä mukana on tykätä ja seurata facebookkia. Instagramissa pääsette seuraamaan extramateriaalia (@hetkiakatriina), joten sitäkin kannattaa kurkkia. Tottakai tulen päivittämään uuden blogiosoitteeni myös blogilistalle sekä blogloviniin. Toivottavasti jokainen teistä löytää oman reittinsä uuteen kotiini.

Mutta en ole ainut, joka on joutunut pitämään sisällään innostavia uutisia - Indiedays uudistuu! Käy kurkkaamassa miten upeita juttuja syksy 2014 tuo tullessaan. Olen aivan innoissani, niin kuin ihan varmasti moni muukin nyt! Onneksi sain viimein paljastaa pienet salaisuuteni teillekin, sillä nyt voin taas rentoutua ja olla täysin avoin ajatuksistani. 

Oikein ihanaa päivää kaikille!

Värikylpyjä sängyssä

Seinävalo // Artek
Juliste // Muumuru

Koti kaipaa aika ajoin pientä piristystä ja sen luominen on helppoa monellakin tapaa. Makuuhuoneeseen uutta eloa tuo värikkäät lakanat. Koko huoneen ilme muuttuu hetkessä, kun vaihtaa hempeämmät pellavalakanat kirkkaisiin syksyn väreihin.  Nämä lakanat ostin Ikeasta toissapäivänä. Eikö olekin ihanat!

Pöytä // Käsintehty
Kortit // Harjun paperi
Tuolit // Artek
Laatikot, tabletti // Ikea
Maljakko // Kastehelmi



Nean pelkistetympää huonetta piristin pienillä yksityiskohdilla. Valkoinen puolikuun muotoinen pöytä vaihdettiin vaneripöytään, joka Nealle nikkaroitiin viime viikonloppuna. Sen pinnasta puuttuu vielä lakka, joten Ikean raitatabletti toimikoon piirrustusalustana. Somat säilytyslaatikot on myös Ikeasta. Tuo keltainen on  ehdottomasti oma suosikkini.

Senkki // Riviera Maison
Taulut // Ikea
Juliste // Muumuru
Sitten vielä makuhuoneeseemme. Puusenkin päälle hankin muutaman pahvitaulun, joihin voi helposti fiiliksen mukaan vaihdella printtejä ja julisteita. Tuo Muumurun Life-juliste on meidän sängynpäätyseinästä napattu testimielessä. Ehkä hommaan nyt jotain värikkäämpää tuohon mustaan tauluun. 

Isompia kalusteita en usein enää Ikeasta hanki, koska haluan panostaa pitkään käyttöikään, mutta piensisustuspuolella se toimii edelleen. Kivoja juttuja edullisesti ja koti on taas kuin uusi.

torstai 11. syyskuuta 2014

Eroon kielipelosta



Arvatkaa mitä? Tänään tapahtui jotain mitä en uskonut koskaan tapahtuvan. Minä kramppikuumeita saava kielipelkoinen marssin omasta tahdostani englannin kielikurssille. Olen aiemminkin maininnut teille muutamalla sanalla pelostani, joka kohdistuu kielen tuottamiseen. Se alkoi jo silloin, kun englannin opiskelu oli vasta leikkiä. En tiedä miksi, mutta siitä alkaen olen laahustanut kielten tunneille hitaasti, pää painuksissa ja sydän pompottaen. Vatsassa kiersi ja voin fyysisesti pahoin. Teki mieli juosta kovaa, niin kauas ettei kukaan enää löytäisi.

Seitsemännellä luokalla vanhempani lähettivät minut kielikurssille Maltalle. Se oli mahtava lomamatka silloisen hyvän ystäväni kanssa, mutta en minä siellä kyllä mitään muuta oppinut, kuin suomalaisten poikien nimet ja auringon oton. Löysin muutama viikko sitten valokuvan, jossa oli kansainvälinen kieliryhmäni. Sen toiselle sivulle oli kirjoitettu tervehdyksiä, mutta opettajan viesti veti hiljaiseksi. 

"Dear Katriina, you are a nice girl but i do not know your voice, since you never speak in English! Well, try! You can only do mistakes and that doesn`t matter! Love, Alessia".

Timoon tutustuttuani pidin silkkana mahdottomuutena että meistä koskaan tulisi pari kielitaidottomuuteni vuoksi. Häpesin, koska Timolle englannin puhuminen on arkipäivää. Moni hämmästelee miten hyvin hän puhuu ja jotkut jopa luulevat sitä hänen äidinkielekseen, mutta entä minä+ Ymmärrän kyllä puhetta ja lukemaani, mutta samalla hetkellä aivoni vetävät lukkoon, kun puhua pitäisi. Timon toisella veljellä on amerikkalainen vaimo ja ihana pieni tytär, ja se vasta kramppikuumeen aiheutti. Miten ikinä selviäisin yhteisistä Jouluista ja synttäreistä? Aika kului ja selvisi, että saamme tämän ihanan pariskunnan naapuriimme asumaan. Miten siitä selviäisin? Amy (Timon veljen vaimo) on erittäin innoisaan muutosta ja ennen kaikkea siitä, että he saavat muuttaa meidän naapuriimme. Amy lukee tätä blogia ja odottaa innolla kohtaamistamme. Terveisiä vaan Amy sinne pitkän matkan päähän! Minäkin toki odotan suurella innolla heidän muuttoaan, mutta samalla pienellä kauhulla. Olemme tähän mennessä puhuneet facebookin messengerissä kuta kuinkin näin; Amy kirjoittaa minulle englanniksi, minä ymmärrän asian pointin, mutta vastaan suomeksi. Amy käyttää googlekääntäjää, kääntääkseen minun vastaukseni. Monimutkaista, mutta ymmärrämme toisiamme. Mitäs sitten kun välissämme ei enää olekaan googlea?

Se mikä vuosien aikana on muuttunut, on ASENNE! Syvältä sisimmästä kumpuaa halu oppia. Se halu tulee itsestä, eikä kukaan pakota opiskelemaan. Olen nyt omillani ja teen valintani itselleni. Vaikka edelleen pelkään, en anna itseni olla niin ankara. Olen hyväksynyt sen, ettei kukaan voi olla seppä syntyessään ja virheitä on tehtävä oppiakseen. Kahdeksan vuotta meni tähän, että uskaltauduin tai oikeastaan halusin vapaaehtoisesti hakeutua taas englannin kielen tunnille. Kyllä minä pelkäsin tänään lähtiessäni ja olin vähällä perua, mutta voitin itseni. Miten ylpeä olin ottamastani suuresta askeleesta.

Pelot karisivat miltein heti tunnin alettua. Meitä oli paikalla kahdeksan. Kaikki samasta syystä. Jokaisella ensimmäistä kertaa palava halu oikeasti oppia. Kurssi on tarkoitettu kertaukseksi kouluaikaiselle englannin opetukselle, mutta ote on selvästi eri. Heti alusta asti aloimme puhua toisillemme ja se oli helppoa ryhmässä, jossa kaikki olivat samassa tilanteessa. Nyt olen ottanut ensimmäisen askeleen voittaakseni tämän mörön ja tiedän, että tällä kertaa onnistun!

Tämän kirjoituksen piti olla pikapostaus innostuksestani kurssia kohtaan, mutta se paisui kertomukseksi kielipelostani. Toisaalta toivon tämän olevan rohkaisun niille, jotka kamppailevat saman asian kanssa, eivätkä ole uskaltaneet tehdä asialle mitään. Tiedän että muitakin siellä on! Uskaltautukaa ottamaan itseänne niskasta kiinni ja viekää itsenne epämukavuusalueelle. Se on ainut keino päästä asiassa eteenpäin, ja voin kertoa että aikuisiällä se askel on selvästi kevyempi.

Hyvää yötä kaikille!

Helsinki Road Trip


Vieläkin väsyttää, mutta olo on kuin uudelleen syntyneellä. Mieli on valoisa ja pää täynnä inspiraatioita. Päivän irtautuminen kotoa tekee ihmeitä, vielä kun mukana on hyvä ystävä.

Pakkasin aamulla auton ja koukkasin Lauran kyytiin, ennen kun lähdin ajamaan kohti Helsinkiä. Minulle oli sovittuna eräs tapaaminen puolille päivää, mutta loppupäivän suunnitelmat oli vailla vahvistusta. Lauran kanssa päätettiin kiertää muutama liike keskustassa, syödä maittava lounas Vapianossa ja suunnata kohti Vantaan Ikeaa. Kelpo suunnitelma yhdelle päivälle.


Lauralle tämä oli ensimmäinen kerta Vapianossa, mutta taisi tehdä vaikutuksen myös häneen.




Rautatieaseman vieressä Mikonkadulla sijaitsee yksi Helsingin lempiruokapaikoistani, Vapiano. Se ei pettänyt tälläkään kertaa. Paikan ystävälliset kokit ilahduttivat sosiaalisuudellaan, ruuan huumaava tuoksu teki lähtemättömän vaikutuksen heti kättelyssä ja tuore maku jaksaa aina yllättää. Olin jälleen myyty. Tykkään kovasti myös Vapianon brändistä. Pienet ykstyiskohdat tekevät paikasta ainutlaatuisen ja saa sen erottumaan massasta. Homma toimii näin: Kävelet sisään, saat käteesi kortin, menet kortin kanssa tilaamaan haluamasi annoksen, kokki valmistaa ruuan edessäsi valitsemaasi pastaan, tallennat ostoksesi kortinlukijasta kortille, nautit maukkaasta pasta-annoksestasi ja maksat kaiken samalla kertaa ovensuussa.

Suuren vaikutuksen minuun tekee tietysti myös itse valmistettu pasta. Valittavissa on ainakin kymmentä pastamallia. Kaikki raaka-aineet on tuoreita ja ruoka tehdään yksilöllisesti silmiesi alla. Pöydistä löytyy vielä lisää tuoreita yrttejä, öljyä ja muita mausteita, joita voi lisätä mielen mukaan, mutta useinmiten annos on täydellinen jo pöytään tuodessa. Kiva lisä on myös tuo korttimaksusysteemi, sillä lisäostoksia ei tarvitse erikseen joka kerta maksaa, vaan kaikki maksetaan kerralla ruokailun päätteeksi.

Oletko käynyt Vapianossa? Mitä tykkäät?




Tulomatkalla pysähdyttiin Heinolan Lähiruokatorille. Minä en ollut aiemmin paikkaa noteerannut, vaikka viereiselle ABC:lle pysähdytään poikkeuksetta joka kerta Jyväskylä-Helsinki matkalla. Aivan tuon suuren huoltoaseman vieressä sijaitsee Heila - lähellä tuotetun, kasvatetun, leivotun, kirnutun tai paistetun ruuan tori. Vieressä myös pieni kahvila-ravintola, jossa jokainen asiakas huomioidaan parhaalla palvelulla. Laura vei minut tutustumaan paikkaan, koska tiesi kiinnostukseni luomu- ja lähiruokaan. Suosittelen Heilaa nyt sinullekin vahtoehdoksi tutuille pysähdyspaikoillesi. Vai oletko jo käynyt?

Matkaevääksi Laura osti meille muutaman käsintehdyn konvehdin, kotiin tuomisiksi nappasin kennohunajaa syysiltojen piristeeksi ja Timolle tuliaiseksi Kapteenin Pulled Pork BBQ-kastiketta.


Paluumatkalla tietysti tehtii "pika" pysähdys Ikeaan. Kärryyn tuntui kertyvän kaikkea pientä kivaa, joita innolla äsken jo nostelin kasseista paikoilleen. Nyt kun kodissa alkaa suuretlinjat selkiytyä, niin piensisustaminen on ajankohtaista. Tosin pysyn linjassani ja hankin tavaraa vain kohtuudella, ettei kaapit ala täytty liiaksi.

Kotiin saavuttiin lopulta vasta lähellä puoltayötä. Päivä oli pitkä, hauska ja ennen kaikkea antoisa. Tänään nautitaan Nean kanssa aamupäivä kotosalla, iltapäivällä treenataan yhdessä koko perhe SATS:illa ja illalla minä istun koulun penkille opiskelemaan englantia. Mukava päivä tiedossa tänäänkin!