sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Magisso-arvonnan voittaja!




Magisso-arvonta on nyt päättynyt. Arpaonneaan kokeili tällä kertaa lähes 150 rättiinsä kyllästynyttä, mutta valitettavasti vain yksi sai ratkaisun ongelmaansa tämän arvonnan myötä. Loput voivat toki tilata  liinatelineen itselleen vaikkapa täältä

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja suuret onnittelut Ompulle voiton johdosta!

Viimeiset kappikatsaukset

Blogikirppis lähestyy. Viikon päästä kokoonnumme bloggaajajoukon ja muiden myyjien kanssa Sorastajantielle kierrättämään itsellemme turhaksi jääneitä tavaroita. Toivotaan että ilmat suosii, eikä olisi ihan näin kuuma, sillä vanha kivirakennus pitää lämmön tehokkaasti sisällään.

Eilen vietimme koko päivän äidin kanssa tuolla kirpparitilassa järjestellen tavaroita myyntikuntoon. Reilun kymmenen tunnin urakalla saimme onneksi kaiken tehtyä, vaikka keskipäivän paahde oli vähällä tukahduttaa meidät. Pieni tauko oli paikallaan sademyräkän aikaan. Seisoin hetken oviaukolla ihaillen sadetta ja nauttien tuulen puuskista. Sen voimalla jaksoi taas painaa eteenpäin.


Soitimme iPadista koko urakan ajan yhtä ja samaa kappaletta. Saatatte pitää meitä nyt hulluina, mutta tähän kappaleenseen ei kyllästy koskaan, ei edes sadannen soittokerran jälkeen. Työnteko äidin kanssa on aina yhtä hauskaa. Olemme Katriinan Kauppojen elinkaaren aikana tehneet yhtä sun toista yhdessä ja uurastuksesta huolimatta minulla on vain hyviä muistoja yhteisistä työpäivistämme. Olemme molemmat hyvin kiireisiä, joten nämä hetket ovat ainutlaatuisia ja tärkeitä.


Tänään aloitin aamuni kaappikatsauksella. Olen jo vuosia elänyt ajatuksella, etten halua säilöä kaapeihini mitään tarpeetonta. Minun ei ole vaikea luopua tavaroista, sillä kaappien hyvä järjestys antaa lisää tilaa hengittää. Olen vähitellen myös siirtymässä ajatukseen rakentaa pysyvää sisustusta ja vaatekaappia, mikä tarkoittaa sitä että hankin vain aitoja, ajattomia ja kulutusta kestäviä asioita. Aivan kuten ihmissuhteissanikin arvostan aitoutta ja kestävyyttä. Panostan mielelläni asioihin, joilla on merkitystä.

Nea tulee pian kotiin ja sitä olenkin odottanut jo aamusta asti, kuin kuuta nousevaa. On ollut avartavaa viettää viikonloppua yksin ja pohtia asioita, mutta mikään ei voita rakkaiden läsnäoloa. Timoa joudun odottamaan vielä viikon verran, mutta eiköhän me tytöt pärjätä. Kävin muuten Minttu-siskoni kanssa perjantai-iltana elokuvissa katsomassa elokuvan Tähtiin kirjoitettu virhe. Suosittelen elokuvaa teillekkin, sillä se muistuttaa siitä, miten tärkeä on nauttia elämän jokaisesta pienestä hetkestä.

Arvon illalla teille lupaamani Magisson keittiöliinatelineen, joten jos et vielä osallistunut arvontaan, niin sinulla on vielä pieni hetki aikaa.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille!

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Pohjois-Viro: Kohtlan kaivospuisto ja Kiviõlin seikkailukeskus

Tosi outoa istuskella yksin pihamme takaterassilla, kun eilen vielä ajelimme kolmestaan pitkin Pohjois-Viron peltoja. Illalla kun saavuimme kotiin Timo heitti matkalaukustaan vaatteet pyykkikoriin ja keräsi pyykkinarulta puhtaat takaisin matkalaukkuun. Aamulla ennen kello kahdeksaa olin jo viemässä häntä juna-asemalle. Tällä hetkellä Timo on luultavasti lentokoneessa matkalla Floridaan.  Minunkin pitäisi istua siellä juuri nyt, mutta matkani peruuntui Nean hoitokuvioiden vuoksi. En ole kuitenkaan harmissani tästä peruuntumisesta, koska koko perheelle on jo ostettu lentoliput marraskuulle. Silloin vietämme kaksi viikkoa Floridassa Timon perheen kanssa. Tämän kertainen reissu oli Timon työmatka, joten olisin joutunut viettämään päivät yksinäni. Marraskuun matkalle onkin sitten päinvastoin suunniteltu yhtä jos toista huvittelua.

Palataan vielä kuitenkin hetkeksi Viron matkan pariin, koska viimeisen päivän kuulumiset on vielä kertomatta. Torstaina eli paluupäivänä heräsimme varhain hotellin aamiaiselle. Pakkasimme laukut ja lähdimme huristelemaan kohti Kohtlan kaivospuistoa.

Kohtlan kaivospuisto










Kohtlan Kaivoksen ovet olivat vielä suljettuina kun saavuimme paikalle, mutta hyvin charmanttina meitä odoteltiin jo kaivoksen edessä olevalla pihapenkillä. Oppaanamme toimi inkeriläinen Aarne, joka oli työskennellyt kaivoksessa 65 vuotta. Tänä päivänä hän on eläkkeellä ja omien sanojensa mukaan terveytensä menettänyt, mutta tulee pyydettäessä kaivokselle pitämään kierrosta suomalaisvieraille. Aarne tunsi kaivoksen varmasti yhtä hyvin kuin omat taskunsa, mutta erityisen mielenkiintoisen kaivosvierailusta teki hänen omakohtainen kokemuksensa kaivostyöläisenä.

Ensin saimme pienen hirstoriaistunnon yläsalissa, jonka jälkeen pääsimme tositoimiin. Vetäisimme takit niskaan ja kypärät päähän ja laskeuduimme alas kaivokseen. Kaivoksessa on ympäri vuoden vain 6 astetta lämmintä, joten kovillakin helteillä on syytä pukeutua lämpimästi. Kaivos suljettiin vuonna 2001, jonka jälkeen se avattiin museoksi. Kaivoksessa on avattu 200 metriä pitkä käytävä museokäytöön, jossa pääsee tutustumaan kaivostyöhön havainnollistavasti. Aarne esitteli kaivosta ja kaivosmiesten työtehtäviä. Saimme nähdä ja kuulla kuinka suuret jyrsijät jyrsivät kaivoksen seinää ja keruukonet noukkivat kiven lohkareita kaivoksen pohjalta. Ajelimme meiluisalla kaivosjunalla pimeässä tunnelissa ja kuulimme mielenkiintoisia tarinoita maanalaisesta elämästä. Kierroksen jälkeen saimme vielä kaivosmiehen lounaanat yläkerran ruokahuoneessa.

Kohtlan kaivospuito oli todellinen elämys meidän koko perheelle ja kaivosjuna-ajelusta puhutaan varmasti vielä monena iltana. Suuret kiitokset Aarnelle loistavasta opastuksesta ja tietysti Kohtlan kaivosmuseolle vierailumahdollisuudesta!


Kiviõlin seikkailukeskus







Matkalla Tallinnaan pysähdyimme viimeiselle pydähdyspaikallemme Kiviõlin seikkailukeskukseen. Edessämme nousi 700 metrin korkuinen kivituhkasta koostettu tekovuori, joka oli tarkoitus laskea mäkiautoilla alas. Hampaat kolisten kävelin kohti rinnettä, tartuin punaiseen ajohaalariin ja vedin kypärän syvälle päähäni. Jäin katsomaan kuika hiekka pöllysi kun Timo laski alas mäkeä. Pitkään kestäneen kuivuuden seurauksena mäki oli täynnä liukasta irtokiveä ja sen vuoksi auton hallinta oli tavallista haastavampaa. Seuratessani auton ympäri pyörähdyksiä tein päätöksen, etten aio nousta auton kyytiin tällä kertaa. Se oli hyvä päästös, sillä Timo vahvisti epäilyni haastavuudesta. Vaikka minun autoiluni jäikin tällä kertaa vain haalari päällä katsomiseksi, niin Timo kehui mäkiautoilun olevan huippu kivaa. 

Sitten oli aika aloittaa kotimatka ja lähteä kohti Tallinnan satamaa. Laivamatka sujui leikiten ja ajomatka kotiin yllättävän nopeasti. Saavuimme myöhään illalla kotiovelle, eikä yhdenkään meistä tarvinnut etsiä unta eilisiltana. Nyt meillä on takana taas yksi uusi elämysmatka ja paljon mahtavia muistoja. 

Miltä meidän Viron loma sinusta kuulosti? Lähtisitkö tällaiselle matkalle perheesi tai ystäviesi kanssa? Mikä kohteista kuulosti mielenkiitoisimmalta?

torstai 24. heinäkuuta 2014

Pohjois-Viro: Toila ja Konjun kylä

Keskiviikkoaamuna heräilimme Toila Spasta kauniin Orun puiston vierestä. Olimme saapuneet Toilaan edellisenä iltana hauskan Rakvere-päivän päätteeksi. Söimme illallisen hotellin buffet-ravintolassa Mare Margaritassa, jonka jälkeen Nea pääsi purkamaan energiaansa Lasten Leikkimaailmaan. Se oli kuin pienoismalli HopLopista kiipeilyratoineen ja liukumäkineen. Yli kolme vuotiaat lapset voi viedä leikkimaailmaan hoitoon esimerkiksi hotellin tarjoamien spa-palveluiden ajaksi vain 3 euron hintaan.

Tapasimme aamiaisella Span edeustajan Kärtin, joka antoi meille vinkkejä Toila-päivän viettoon. Aamiaisen jälkeen Kärt halusi viedä meidät kierrokselle Welness-keskus Orhideen. Keskus tarjoaa aikuisille asiakkaille ekslusiivisemman ympäristön rentoutumiseen. Trooppisessa puutarhassa on mahdollista nauttia kahvista, teestä ja hedelmistä, jonka lisäksi voi istuutua erilaisten saunojen lauteille nauttimaan hoitavista vaikutuksista. Saunakeskuksesta löytyy suomalaisen ja japanilaisen saunan lisäksi myös höyry- ja hunajasauna. Olisin mielelläni rentoutunut Orhidee-keskuksessa, mutta tällä kertaa meillä oli mahdollisuus vain tähän henkilökohtaiseen esittelykierrokseen. Ehkä jonain päivänä palaamme kahdestaan.

Toila Spassa on toki myös kylpyläpuoli, jonne lapset ovat tervetulleita. Roomalaishenkisessä Toila Termid saunakeskuksessa perheen pienimmät voivat polskia lasten altaassa ja isommat lapset suuremmassa altaassa. Saunaosastolta löytyy infrapuna-, höyry-, aromi- ja suolasauna. Kattoterassilla voi hypätö paljuun vilvoittelemaan suoraan suomalaisesta pihasaunasta. Mekin istuimme siemailemaan tuorepuristettua appelsiinimehua auringon laskuun, mutta sitä ennen tutustuimme kauniiseen Orun puistoon ja Konjun luomumaitotilaan.


Orun puisto



Jos neidolla ei ollut nuorten miesten kanssa menestystä, tuli hänen torstai-iltaisin täysikuun aikaan tulla jokeen uimaan. Pyhäjoen tarun mukaan näin neito sai vastustamattoman lumouksellisen voiman.


Kauppiaan tyttären ja komean nuorenmihen traaginen rakkaustarina alkoi tällä Jelissejevin kivellä. Kertomusten mukaan suhde lopulta särkyi. Kivellä sijaitsi myös rautakivinen penkki, johon kävelijät jäivät usein unelmoimaan rakkaudesta.

 Dentropuutarhassa kasvaa nykyisin noin 160 erilaista puu- ja pensaslajia.


Tarinoiden mukaan tarkkuudestaan tunnettu kartanon rouva halusi istuttaa muutamat puistotien puut uudelleen, koska ne eivät olleet suorissa riveissä.


Hopealähteen luola on saanut nimensä sen erikoisen kirkkaasta vedestä. Lähteen veden syleilyn sanotaan jäädyttävän hetkeksi kaikki sinun illuusiot sekä haaveesi.



Orun puistossa kalojen suihkulähteen yllä oli kaunis puutarha, jonne jäimme ihastelemaan ruusupensaiden runsautta.


Jos neidolla ovat jalat kovin väsyneet voi hänet ottaa syliin ja kantaa hiekkadyynien yli.


Pysähdyimme kiviselle Toilan rannalle leputtamaan jalkojamme. Timo ja Nea rohkenivat mereen uimaan, mutta minä päätin etsiä onnenkiveä. Span edustaja Kärt kertoi että kivi jonka keskellä on reikä, on onnenkivi.




Orun puiston alussa sijaitsee Toila Oru pargi kohvik -kahvila, jonne jäimme paluumatkalla piknikille. Kahvila oli viihtyisä ja raikas, eikä kakuistakaan mitään pahaa sanottavaa ole.







Konjun Vuohitla


 Minulle koko Viron matkasta mieleenpainuvin hetki oli vierailu Konjun Vuohitilalla. Pääsimme yksityiskierrokselle alta kolmikymppisen nuoren parin luomumaitotilalle, jossa oppaanamme toimi ihastuttava tilan emäntä Ksenia. 


Ksenian mies perusti maitotilan ollessaan vain parikymppinen. Hänen siskonsa oli sairastanut pahaa maitoallergiaa jo vuosia, kunnes löysi vuohen raakamaidon. Sen myötä Ksenian mies päätti perustaa oman vuohitilan ja nykyään heidän luomuraakamaitoa myydään jo useissa marketeissa. Kauppojen lisäksi tuoretta tilamaitoa voi ostaa heidän omasta myyntiautosta, joka vierailee tietyin aikavälein muun muassa Tallinnassa. Ksenia kertoi että ihmiset ovat onnesta soikeina, kun saavat hakea maitoa suoraan omiin astioihinsa maitoautosta.


Vetäisimme suuret muoviviitat harteillemme ja myssyt päähän. Ksenia vei meidät katsomaan kuinka vuohet ja lehmät lypsetään ja samalla kertoi maitotilan toimintaperiaatteista. Hän kertoi että heidän tilansa oli yksi neljästä, joka selvisi yllätystarkastuksesta ilman minkäänlaisia moitteita. Tarkastus oli tehty viidelletoista tilalle. Nyt pariskunta on saanut myös luvan aloittaa juuston valmistuksen, ja se tuleekin olemaan heidän seuraava aluevaltauksensa.


Vuohien ja lehmien lisäksi tilalla on muutakin ihmeteltävää. Ksenia ja hänen miehensä haluavat tarjota lapsille mahdollisuuden nähdä ja koskettaa ihan oikeita eläimiä. Tällä hetkellä heillä on minihevosia, alpakoita, hanhia, hevosia, koiria ja pupuja.


Vierailun lopuksi Ksenia maistatutti meille vuohen ja lehmän maitoa, mutta ei kertonut kumpi on kumpaa ennen kuin itse olimme arvanneet. Väärin meni arvaukset, mutta täytyy sanoa että tuore maito oli aivan toista luokkaa kuin kaupan rasvaton purkkimaito. Maista ihmeessä, jos saat siihen tilaisuuden!


Meidän perheen maidonjuoja ihastui Konjun tilan maitoon ja pyysi useita kertoja lisää, eikä sen niin väliä oliko se lehmästä vai vuohesta.


Tutustukaa ihmeessä Konjun Vuohitilaan, jos ajelette Itä-Virunmaalla. Tilavierailu oli ehdottomasti parasta mitä olen pitkään aikaan kokenut. Toivomme kaikkea hyvää Ksenialle ja hänen miehelleen, heillä on varmasti upea tulevaisuus edessä Konjun tilalla.

Paljon saimme taas kokea upeita asioita mahtavalla perhelomalla Virossa ja siitä kiitos kuuluu ehdottomasti Visit Estonialle, Pohjois-Viron matkailusäätiölle, Tallink Siljalle ja paikallisille matkailuyrittäjille. Erityisesti hyvää työtä tehneelle matkan järjestäjällemme!

Huomenna kirjoitan teille vielä neljännen päivän matkakertomuksen, sillä tänäänkin koettiin jotain hauskaa. Takkia ja kypärää tarvittiin, mutta kerron vasta huomenna miksi.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Lahemaalla ja Pohjois-Virossa: Sagadi ja Rakvere

Hyvää huomenta Itä-Vironmaalta, Toilasta. Muut nukkuvat vielä, joten ajattelin käyttää tilaisuuteni hyväksi ja kirjoittaa teille eilisestä päivästä Rakveressa. Ensin haluan nostaa esille yhden asian, joka on ilahduttanut meitä tällä Viron matkalla jo monta kertaa. Kahdessa päivässä olemme kerenneet nähdä  paljon, ja kaikkia näkemiämme paikkoja yhdistää yksi asia - lapsiystävällisyys. Kaikkeen saa koskea ja kaiken saa kokea, niin lapset kun aikuiset.

Eilisen päivän aikataulu oli vähintäänkin yhtä tiukka kuin maanantain. Välillä kuvittelemme leikkimielisesti, että olemme Amaizing race -matkalla. Tiedättehän sen ohjelman jossa parit kiertävät reput selässä rastilta toiselle ja vihjeen saatuaan pääsevät etenemään matkallaan. Noh, meidän matkamme vihjeet ovat selkeästi paperilla hyvien ohjeiden kera, mutta tiedät mitä tarkoitan.

Sen enempää höpisemättä siirrytään vilkaisemaan eilisen päivän tapahtumia. Kerrottavaa olisi valtavasti ja kuvia vähintään yhtä paljon, joten katsotaan kuinka monta kilometriä matkakertomusta tänään saan aikaiseksi.

Sagadin Kartano


Aamulla pääsimme heti aamiaisen jälkeen kierrokselle Sagadin kartanoon. Kierroksella keskityimme päärakennuksen sisätiloihin ja sen historiaan. Tämän opastetun kierroksen myötä kartanosta tuli entistäkin viehättävämpi ja janosin kuulla lisää tästä upeasta paikasta. Tiukan aikataulun vuoksi kuitenkin pysyimme koko ajan pienessä liikkeessä ja moni asia jäi vielä kuulematta.

Kartano on auki joka päivä yleisölle kello kymmenestä eteenpäin, mutta siellä järjestetään myös häitä, kokouksia ja muita juhlia. Sen kalustus ja sisustus on alkuperäinen, eikä sieltä löydy kuin yksi uusi asia ja se on herrainhuoneen vessan lavuaari. Vanhoista alkuperäisistä kalusteista huolimatta kaikkeen saa koskea ja kaikkea saa kokeilla, myös lapset. Vanhaa keittiötä käytetään edelleen pitopalvelu käytössä ja käsinmaalatut tuolit on tarkoitettu juhlavieraille. Olimme iloisesti yllättyneitä miten kovassa käytössä kaikki tämä historiallinen vielä on. Vilkaiskaapa miten upea on tuo alla olevan kuvan suihku!




Vinttikerroksessa kahden suuren savustuspiipun vierellä oli salaperäisen näköinen ovi. Oven sai auki vain avaimella, mutta pääsimme kurkistamaan sisään. Oven takaa aukeni aivan odottamaton maailma. Romanttinen pieni huoneisto, joka oli sisustettu vaaleilla väreillä. Se oli tarkoitettu vihkipareille. Häitään kartanossa juhlivat pariskunnat saavat viettää yönsä kartanon vinttihuoneessa, josta aukeaa upeat näkymät kartanon pihamaalle. Valitettavasti en saanut kuvia huoneesta, sillä se oli käytössä parasta aikaa. Onneksi kuitenkin saimme kurkistaa sisään.

Sagadin kartanoa sanotaan Viron kartanomaisimmaksi kartanoksi. Sen päärakennus on peräisin 1700-luvulta. Rakennuksen takaa pensaskujan päästä löytyy ikuista rakkautta symboloiva lampi ja juuri sen vuoksi se on myös suosittu vihkipaikka. Kartanon ilmapiiri ja oli rauhallinen ja huokui hyvää energiaa.


Kartanon piharakennukset


Päärakennusta reunustavista piharakennuksista löytyy monenlaista puuhaa lapsille ja aikuisille. Sen viereisessä Luontokoulussa (Looduskool) lapset pääsevät tutustumaan luonnon ihmeisiin. Suuren pöydän ympärillä voi tutkia mikroskoopilla vaikkapa mansikan pintaa tai kurkistaa miltä koppakuoriainen näyttää läheltä katsottuna. Tarjolla on hauskoja arvausleikkejä, jotka opettavat lapsia leikin kautta tunnistamaan luontoa pala palalta. Hajupurkkeja tuoksuttelemalla voit kokeilla tunnistatko luonnon tuoksut ja karvapaloja koskettelemalla pääset perille kuinka monta eläintä tunnistat. Luontokoulussa järjestetään opettavaista toimintaa lapsille päivittäin. Harmi kun meidän aikamme loppui kesken, sillä koulun puuhat olisivat kiinnostaneet meitä aikuisiakin.

Toisella puolella pihaa sijaitsee vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen Sagadin metsämuseo. Siellä esitellään Viron metsien lajimaailmaa, metsätöitä, metsästystä sekä eläimiä. Kaikkea mitä metsä meille tarjoaa. Museon nurkassa on myös pienille tarkoitettu leikkinurkka, mutta myös isommat pääsevät kokeilemaan taitojaan museoalueella. Heti museon sisääntulon vasemmalta puolelta löytyy myös vaihteleva näyttely ja oikealta pieni kartanopuoti. Puodissa myydään erilaisia puutöitä, mikä tuo kauppaan jo kokemisen arvoisen tuoksun. 




Pihapiiri puolestaan tarjoaa mahdollisuuksia rentoutumiselle. Kartanoalueelta löytyy rauhallisia katvepaikkoja kauniiden ruusupensaiden viereltä. Tällä hetkellä puutarhassa kukkii yli sata erilaista ruusulajia ja lisää istutetaan koko ajan. Ulkopuutarhojen lisäksi on mahdollisuus istahtaa salaiseen talvipuutarhaan ja ihailla sen vehreyttä.


Sagadin kartano tarjosi meille täydellisen rentoutumisen kauniissa ympäristössä. Olisimme mielellämme viettäneet siellä toisenkin yön, sillä tekemistä olisi riittänyt. Kartanosta jäi koko perheelle lämminhenkinen olo ja hyvät muistot.


Rakveren poliisimuseo




Jätettyämme hyvästi Sagadille ajoimme noin 30 km kohti historiallisesti arvokasta Rakveren pikkukaupunkia. Parkkeerasimme auton Pikk-kadulle ja suuntasimme kohti Poliisimuseota, jossa meitä jo odoteltiinkin. Pääsimme museokierroksella tutustumaan poliisin työhön leikin varjolla, ja se vasta oli hauskaa! Leikimme mellakkapoliiseja, ammuimme karkuun ajavan roiston takarengasta, istuimme putkassa ja kotiin viemisiksi teimme sormenjälkitunnisteet. Tässäkin museossa ehdottomasti parasta oli sen toiminnallisuus. Tekemisen kautta oppiminen on tehokasta ja hauskaa.

Rakveren linnoitus








1200-luvulla rakennetussa Rakveren linnoituksessa sekä pienet että suuret voivat pukeutua ritareiksi ja eläytyä elämään keskiajalla. Kuten kaikkialla muuallakin, niin myös täällä oli mahdollista oppia tekemisen ja leikin kautta. Linnoituksen pihamaalla juoksenteli lampaita ja ankkoja, mutta samaan aikaan kidutuskammiossa tapahtui. Pimeässä kellarihuoneessa esiteltiin mitä karmivimmat kidutusvälineet ja teimmepä myös kierroksen helvetissä. En voi kieltää ettenkö olisi pelännyt. En suosittele perheen pienimmille, enkä heikkohermoisille äideille.

Timo puolestaan innostui miekkojen tutkimisesta. Linnoituksen kätköissä olevat miekat, haarniskat ja kypärät olivat kaikki kosketeltavissa. Tämäkään ei ollut tyypillinen museokierros, jossa katsoa saa muttei koskea, sillä kaikkea pääsi ihan oikeasti kokeilemaan. 

Lopuksi saimme nauttia ritarilliset ateriat pihapiirin kievarissa ja suunnata ajatuksia jo kohti seuraavaa etappia.

Aqva Spa





Päivän viimeinen kohteemme oli Rakveren Aqva Spa. Se sijaitsee aivan kävelymatkan päässä Poliisimuseosta ja linnoituksesta, mutta Span pihalta löytyy myös ilmainen suuri parkkialue. Pitkän päivän päätteksi rentoutuminen kylpylässä oli paikallaan. Nean suosikki oli tietysti lasten altaan vesiliukumäki, mutta minä olisin kaivannut aromisaunan rauhaa.

Aqva Spassa on Viron ainoa aaltoallas, vastavirta-allas, lasten allas, valoefektein varustettu vesiliukumäki, hieroma-altaita ja tietysti monia erilaisia saunoja. Viron kylpylöiden parhautta on ehdottomasti niiden huikeat saunaosastot.

Kylpemisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Toilaa, jossa sijaitsi seuraava maijoituspaikkamme Toila Spa. Matkaa Rakveresta Toilaan tuli noin 80 kilometriä, joka taittui helposti hyviä teitä pitkin. Viron reissua on edessä vielä kaksi päivää, joten jatketaan matkakertomuksen merkeissä taas huomenna.